Sinikka Hammari

Varhaiskasvatuksen säästöt vieneet päiväkodit ahdinkoon

Helsingin kaupungin päiväkotien tilanne on huonontunut huomattavasti viime vuosina. Huomasin tämän, kun kahdeksan vuoden tauon jälkeen palasin viime syksynä tekemään kuluvan talven ajaksi keikkatöitä päiväkoteihin. Säästöpolitiikka on todella purrut.

Aikaisemmin sijaisia palkattiin koko ajaksi, jonka työntekijä oli poissa sairauden tai lomien vuoksi. Nyt käyttöaste (läsnä olevien lasten ja henkilöstön suhdeluku) määrää sijaisten palkkaamisen. Ensimmäinen ratkaisu näyttää olevan vakituisen työntekijän siirtäminen ryhmästä toiseen, jos käyttöaste omassa ryhmässä on alhainen. Työntekijä voidaan siirtää myös toisesta saman yksikön päiväkodista toiseen samoin perustein. Useasti sijaisia palkataan muutamaksi päiväksi kerrallaan.  Saatetaan tarjota myös sijaisuuksia jopa vain neljäksi tunniksi päivässä aikaan, jolloin päiväkodissa ihan välttämättä tarvitaan työntekijää.

Ryhmäkokoja on kasvatettu ja joissakin päiväkodeissa on nykyään myös ns. yhdistettyjä ryhmiä. Ryhmä on –ainakin paperilla- jaettu kahteen pienempään ryhmään ja ryhmässä on neljä työntekijää, kaksi kummassakin ryhmässä. Ajatus on, että ryhmät vaihtelevat aktiviteetteja: kun toinen ryhmä on ulkona, toinen on sisällä jne. Itse olin erään kerran sijaisena tällaisessa ryhmässä. Kaksi työntekijää oli poissa ja minä ainoana sijaisena ja kaksi lapsiryhmää yhdessä. Vaikka muutama lapsi oli poissa, ryhmä oli aivan liian iso.

Yksi asia, johon myös olen kiinnittänyt huomiota, ovat lasten lepohetket. Joissakin päiväkodeissa lapset ovat lepotiloissa kuin ”sillit purkissa” vieri vieressä. Lapsia yhdessä lepotilassa saattaa olla useammasta ryhmästä; sängyissä ja patjojen päällä niin, että lattiatila on lähes täynnä. On vaikea ymmärtää, että jotkut päättäjät haluavat edelleen kasvattaa lasten määrää päiväkotiryhmissä. Vuonna 2014 Helsingin kaupunginvaltuustossa on tehty aloite päivähoitolasten käytössä olevien tilojen mitoittamisesta niin, ”että päivähoitopaikkojen tiloja ei lasten ja työntekijöiden hyvinvoinnin ja turvallisuuden kannalta mitoiteta liian pieniksi."

Alle kouluikäinen lapsi on hyvin herkässä kasvu- ja oppimisvaiheessa fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti. Lapsi tarvitsee turvallisia ja kestäviä kiintymyssuhteita niin kotona kuin varhaiskasvatuspaikassakin. Valtuuston toivomusponnessa (2014) todetaan: ”Keskeistä oppimisympäristössä ovat siinä toimivat ihmiset sekä vuorovaikutus ja sosiaaliset suhteet heidän välillään.” Miten tämä voi toteutua lapsen kasvua ja kehitystä tukevalla tavalla ylisuurissa ryhmissä?

Lapsen on myös saatava laadukasta varhaiskasvatusta päiväkodeissa. Valitettavasti hyvin useassa Helsingin kaupungin päiväkodissa olen kuullut työntekijöiden kertovan turhautumisestaan, kun he eivät voi kiireen takia toteuttaa suunnittelemiaan toimintahetkiä tai muita aktiviteetteja. Kiire heikentää selkeästi työhyvinvointia. Tilanne ei myöskään houkuttele hakeutumaan työhön päiväkoteihin: viime syksynä Helsingin kaupungilla oli 50 avointa lastentarhanopettajan paikkaa auki.

Helsingin kaupunginvaltuustolta löytyy ainakin vuodelta 2015 aloite ”lapsiin kohdistuvien voimavarojen riittävyyden arvioimisesta”. Ainakaan vielä ei ole saavutettu tavoitetta, jossa lasten tarpeet otetaan riittävästi huomioon ja jossa lapsen etu toteutuu, ”jotta Helsingistä muodostuu maan lapsiystävällisin kunta”, kuten pöytäkirjassa todetaan. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän toimikankaanniemi kuva
Toimi Kankaanniemi

Tärkeää asiaa.

Viime eduskuntavaalikaudella Kataisen-Urpilaisen ym ja Stubbin-Rinteen ym hallitukset leikkasivat rajusti kuntien valtionosuuksia. Kunnat, myös Helsinki, pakotettiin sekä kiristämään kuntaveroja ja maksuja että heikentämään palveluja. Varhaiskasvatus on monen kunnan leikkauslistalla kärkipäässä.

Nyt Sipilän hallitus ei leikkaa kunnilta, vaan vahvistaa kuntataloutta. Poikkeuksellisen moni kunta jo alensi veroprosenttiaan eikä nyt ole yhtään kriisikuntamenettelyssä olevaa kuntaa toisin viime kaudella oli.

On kunnan, myös Helsingin, poliittisten päättäjien arvovalinta, panostetaanko varhaiskasvatukseen vai johonkin muuhun.

Käyttäjän SinikkaHammari kuva
Sinikka Hammari

Välinpitämättömyys tulevan sukupolven hyvinvointia kohtaan on todella outoa. Lasten ja nuorten pahoinvointi on lisääntynyt, ja jos kehitys jatkuu samansuuntaisena tilanne sen kuin pahenee.

Toimituksen poiminnat